Neljä tanssijaa profiilissa, taustalla teksti West Side Story

28.10. Savoy-teatterissa nähtiin Iduozeen ohjaama tanssiteaseri Kuva: Matti Pyykkö

Artikkelit Sirpa Hynninen

Esittelyssä koreografi Ima Iduozee

”Tehdään tämä musikaali kerrankin oikein.”

Karismaattinen, vahva, voimakastahtoinen.

Koreografi Ima Iduozee on nuoresta iästään huolimatta kokenut ja ansioitunut sekä tanssijana että koreografina. Luulisi, että näissä kahdessa tehtävässä on riittävästi työsarkaa, mutta Iduozeella on muitakin ambitioita: hän on kunnostautunut viime vuosina myös taide-elokuvien ja musiikkivideoiden ohjaajana.

West Side Storyn koreografiksi heittäytyminen ei ollut hänelle itsestään selvää.

”Taiteilijoiden nyrkkisääntö on: kirjoita siitä, mistä tiedät. West Side Storyn libreton kirjoittaja Arthur Laurents ei kertomansa mukaan tuntenut ketään puertoricolaista tai vähäosaista. Jos ei oikeasti tunne todellisuutta, josta kirjoittaa, lopputulos on usein epätarkkaa, pahimmillaan vahingollista”, Iduozee summaa.

”Rodullistettuna koreografina olen vastaanottavassa päässä, ja pystyn samaistumaan siihen, miten esitys on koettu myös vahingollisten stereotypioiden vahvistajana. Perinteisesti valkoiset ovat näytelleet West Side Storyssa lähes kaikkia rooleja, leffassa jopa tuhdisti brownfeissit naamassaan.”

Iduozee on sitä mieltä, että West Side Story on vihdoin aika putsata kliseistä. He ovat käyneet ohjaaja Tuomas Parkkisen kanssa tunteja, päiviä ja viikkoja jatkuvia keskusteluja rodullistamisesta, antirasismista ja siitä, miten teos voitaisiin nähdä uudessa valossa.

Keskustelujen tuloksena on syntynyt konsepti: Sen sijasta, että esityksessä olisi vastakkain kaksi eri etnistä ryhmää, he päättivät roolittaa teoksen siten, että ”kuka tahansa voi esittää mitä roolia tahansa”.

Tätä ihonväristä riippumatonta miehitystä oli haastavaa rakentaa, koska taiteellinen suunnitteluryhmä joutui näkemään paljon vaivaa ja tekemään syvällisesti ajattelutyötä löytääkseen huipputyypit oikeille paikoille. Haluttiin välttää esimerkiksi sitä, että mukaan valittaisiin muutama tummaihoinen esiintyjä vain näön vuoksi, ”etniseksi mausteeksi”.

Päinvastoin; nyt päätettiin rekrytoida päärooleihin ja mahdollisimman moniin muihin tehtäviin muitakin kuin valkoihoisia. Mitä tapahtuisi, jos Savoyn West Side Storyssa valkoihoiset olisivatkin vähemmistössä? Miltä se tuntuisi katsojasta?

Ima Iduozee, kuvannut Shoot Hayley

Toinen oleellinen taiteellinen valinta on palauttaa West Side Story Shakespearen Romeon ja Julian aikaan, renessanssiin. Se vaikuttaa paitsi lavastukseen ja puvustukseen, myös koreografiaan ja elekieleen. Koreografin rooli West Side Storyssa on kaiken kaikkiaan normimusikaalia isompi.

”Se on koreografisesti yksi tuhdeimmista musikaaleista, ja tanssi on siinä keskiössä.” Vuoden 1961 elokuvaversion liikekieli on ikonista. Alkuperäisen koreografin fingersnap-kuvastolle on pysytty uskollisena eri tulkinnoissa West Endistä Härmään.”

Iduozee ei ihmettele, että näin on, koska ”leffan koreografia on briljanttia”. Hän pohtii parhaillaan sitä, mitä ikonisista elementeistä voidaan sisällyttää Savoyn esitykseen. ”Alkuperäisversioissa ja niiden perillisissä yhdistetään kohotetun klassisen baletin ja katutappelun elementtejä. Niissä katu-uskottavuus loistaa poissaolollaan. Toisaalta, koska tyylilaji on musikaali, se sallii tällaisen absurdin, jopa koomisen tulkinnan.”

Iduozeella on tanssi- ja koreografi-taustaa myös katutanssin puolella. Hän lupaa rikkoa originaalikoreografian liikekieltä rohkeasti ja laittaa kohotetun balettihenkisyyden tarvittaessa kokonaan syrjään. Sharksien ja Jetsien yhteenotoissa ja tanssikohtauksissa tullaan näkemään katutansseille ominaista maadoittuneisuutta ja perkussiivisuutta, johon tuodaan hienovireisesti mukaan renessanssin elekieltä”, hän lupaa.

Kuvat: Matti Pyykkö (artikkelikuva), Shoot Hayley (Ima Iduozee)



Sirpa Hynninen

Kommentoi