Suomalainen muusikko ja laulaja Astrid Swan esiintyy yhtyeineen Savoy-teatterissa syyskauden avajaisviikolla lauantaina 9.9. Astridin uuden albumin From Bed and Beyond raidoilta löytyy tarinoita elämästä ja kuolemasta sekä kaikesta siltä väliltä.
Astrid on pohdiskellut levyn sanoituksissa omia syöpään sairastumisen jälkeisiä tuntojaan ja kokonaisuus ei jätä kuulijaa kylmäksi. Astridin koskettavia ja reflektoivia kirjoituksia elämästä, musiikista ja taiteesta on luettavissa myös artistin omasta blogista.
Kysyimme Astridilta muutaman kesäisen kevyen kysymyksen tutustuaksemme artistiin hieman enemmän.
Astrid, mitä tänään kuuluu?
Kiitos, ihan hyvää varsinkin kun ottaa huomioon, että olin eilen sytostaattihoidossa! Tänään vastailen haastatteluihin ja yritän laittaa uuden äänikorttini ja studiolaitteeni äänityskuntoon tai ainakin asennan ne. On parasta puuhata jotain sillä huomenna hoitojen sivuvaikutukset ovat jo niin kovat, että en jaksa kuin makoilla ja ehkä katsoa jotain leffaa unien välissä.
Asiasta aamiaiseen. Nimittäin: miltä näyttää maailman paras aamiaispöytä? Mitä sille on katettu?
Ooh, rakastan aamiaista, mutta harvemmin jaksan kotona tehdä siitä niin mahtavaa kuin haluaisin. Unelmieni sunnuntai-aamiaisella olisi riisipiirakoita, croissantteja, tuoreita hedelmiä (kuten mangoa), tuoreita marjoja, jugurttia, granolaa, hummusta, muita levitteitä, salaatteja, greippimehua tai karpalomehua ja tietysti mahtavaa tummapaahtoista kahvia joko pressopannussa tai cappuccino. Myös kaikki Marokon maut tai Meksikon sopivat minulle. Olen gluteeniton ja kasvissyöjä, joten sellaisia herkkuja erityisesti toivoisin. Ja tietysti lopussa täytyisi olla joku kakku, mansikkakakku olisi tämän kesähetken paras valinta.
Mansikkakakku… nam. Hyvä valinta! Siirrytään sitten seuraavaksi gastronomiasta toiseen kulttuurin osa-alueeseen. Mainitset nimittäin blogissasi että rakastat elokuvia. Kuka on suosikki-ohjaajasi?
Kyllä, rakastan elokuvia ja niiden kieli on jotain, josta olen päässyt nauttimaan vasta aikuisena – olenkin epävirallisesti valmistunut jostain elokuvakoulusta ihan omassa kodissani, niin systemaattista leffankatseluni on ollut – vaikka aukkoja tietämyksessäni on paljon. Olen saanut mahtavan leffakoulutuksen puolisoltani Nick Trianilta, joka on myös suuri elokuvanörtti ja jonka kanssa meillä on ollut leffablogi Mylawyerwillcallyourlawyer vuodesta 2010. Nykyään julkaisemme blogin tekstit suoraan perustamassamme One Quart Magazinessa. Nuorena naisena minuun teki suuren vaikutuksen Jane Campionin elokuvat, jotka olenkin tankannut moneen kertaan. Koska naisohjaajia on näkynyt hyvin vähän Hollywood-koneistossa, olen tuntenut vetoa mahtaviin naishahmoihin ja niihin, jotka näitä hahmoja kirjoittavat ja näyttelevät. Woody Allen on ollut yksi suurimpia vaikuttajiani, koska hänen kuvaamansa naisen elämä, New York, juutalaisuus, neuroottisuus, suhteet, seksi ja narratiivisuus jaksavat kiehtoa minua vaikka katsoisin esim. Annie Hallin tai Manhattanin tai Hannah and Her Sisters miljoonatta kertaa.
Elokuvataiteesta suuriin persooniin: Jos voisit illallistaa kenen tahansa kanssa, oli hän sitten elävä tai kuollut, kuka tämä henkilö olisi? Mitä kysyisit häneltä?
Illallistaisin isoisotätini pianisti Astrid Joutsenon kanssa. Ja jos saisin pyytää, niin myös hänen puolisonsa viulisti Kerttu Wanne saisi tulla meidän kanssa taiteilijatapaamiselle johonkin fiiniin ravintolaan, jossa on valkoiset pöytäliinat ja merimaisema. Tämä pariskunta vaikutti Suomen musiikkimaailmassa arvostetuissa asemissa, opiskeli Pariisissa ja Berliinissä 1900-luvun alussa ja sittemmin kiersi esiintymässä ja äänittämässä mm. Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Astrid oli myös ensimmäisiä musiikkipedagogeja Suomessa. Hän perusti oman pianokoulun Turkuun.
Astrid ja Kerttu kuolivat 1960-luvun alussa ja heidän nimensä ovat nopeasti kadonneet naistaiteilijoille tyypilliseen tapaan. Vaikka Wanne sai esimerkiksi Pro Finlandia-palkinnon jo vuonna 1946, ei näille taiteilijoille ole missään kadunkulmassa muistolaattaa, patsasta, omaa katua tai mitään muutakaan kunnioittavaa tapaa muistaa tärkeästä taiteellisesta työstä ja opettamisesta. Kerttu ja Astrid olivat myös pariskunta ja asuivat yhdessä, mikä oli vielä 1900-luvulla rohkeaa.
Minä haluaisin kysyä heiltä niin monia kysymyksiä, luulen, että meillä olisi paljon yhteistä ja tapaamisestamme tulisi mullistava, itkettävä ja rakastava.
Todella mielenkiintoista. Kiitos tästä kulttuuri– ja historiashotista! Puhutaan seuraavaksi vähän sinun musiikistasi. Niille lukijoille jotka eivät musiikkiasi niin hyvin tunne: Voisitko kuvailla musiikkiasi muutamalla valitsemallasi sanalla/lauseella?
Musiikkini nojaa biisinkirjoitukseen, anglo-amerikkalaiseen ilmaisutraditioon ja kirjoitankin aina englanniksi sanoitukseni. Musiikkini on taidepoppia – monirakenteista ja joskus maalailevaa, mutta silti lähellä poptraditiota ja joskus ihan hittikamaa (heh!). Sisällöllisesti kappaleeni ovat aina kertoneet sekä minun kokemuksistani ja katsoneet perspektiivistäni maailmaa, sen murheita ja ihania juttuja. Minusta poliittisuus ja rakkaus kulkevat sulavasti taiteessa ja ovat yhtä tarpeellisia aineita koskettavaan musiikkiin. Levyni From the Bed and Beyond kietoutuu tiiviisti syöpäsairauden kokemiseen, selviämiseen, pelkoihin, toivoon ja tunteisiin, joita vakava sairastuminen on tuottanut.
Oletko aiemmin ollut keikalla Savoy-teatterissa? Jos olet, millainen paikka teatteri on esiintyä?
En ole varsinaisesti soittanut omaa keikkaa Savoyssa, mutta kun olin vielä lukiolainen koulumme kevätjuhlat pidettiin Savoyssa. Vuonna 2001 soitin tilaisuudessa yhden oman kappaleeni säestäen itseäni flyygelillä. Olin tosi jännittynyt ja aivan onnesta sekaisin. Muistan, että biisi ei mennyt ihan kuten olin suunnitellut, joten piti vain heittäytyä ja improta vähän siellä lavalla… Se oli tärkeä hetki minulle, sillä Savoy edusti minulle taianomaista esiintymispaikkaa, jonne minulla oli kaipaus jotenkin kuulua. Tuosta on kulunut 16 vuotta ja nyt unelmani omasta esityksestä Savoyssa toteutuu. Minulle se on tärkeä etappi ja mahdollisuus toteuttaa visuaalinen ja musikaalinen esityksemme upeissa puitteissa, joissa tiedän myös yleisöllä olevan hyvä olla.
Ihana muisto. Syyskuun konsertistasi tulee varmasti aivan yhtä ikimuistettava. Kysyisin seuraavaksi mikä onkaan ollut mieleenpainuvin keikka urasi aikana? Miksi?
On vaikeaa valita yksi keikka, mutta tänä vuonna mieleenpainuvimmalta tuntuu albuminjulkaisuesitykseni WHS-teatteri Unionissa maaliskuussa. Olin työstänyt noita esityksiä yli vuoden, suunnitellut, koonnut työryhmää, kirjoittanut apuraha-hakemuksia ja etsinyt sponsoreita. Näissä esityksissä tunteet olivat pinnassa, sillä ne tuntuivat jonkunlaiselta rajapyykiltä ja uudistumisen mahdollisuudelta. Tuntui, että olin siirtymässä uuteen vaiheeseen sairastumisen ja paranemisprosessin kanssa. Nautin tästä esityksestä myös koska rikoin omia rajojani esiintyjänä ja laajensin uskaliaasti ilmaisurepertuaaria yli mukavuusalueeni. Valitettavasti esityksien jälkeen ja niitä valmistellessani väsymykseni lisääntyi kummallisen paljon ja joulukuusta asti vaivanneet kummalliset oireet vain pahenivat. Mielessä kummitteli pelko syövän uusimisesta. Halusin pitää sen taustalla ja saada esitykset tehtyä. Huhtikuun lopussa kuntoni romahti ja hakeuduin tutkimuksiin, joiden avulla löytyi levinnyt rintasyöpä ja hoidot alkoivat toukokuussa. Tämä käänne on taas laittanut elämäni sekaisin ja muuttanut perspektiiviä levyni kappaleisiin ja esityksiin. Onneksi ne eivät kuitenkaan tunnu vierailta tai falskeilta. Kaikki on taas raaempaa, ajankohtaista eri tavalla ja tästä kaikesta on tullut pysyvästi minua – niin myös esityksen kappaleista. Uskon että Flow ja Savoy tulevat olemaan korkealla unohtumattomien keikkojeni listalla.
Mitä muuta haluaisit sanoa lukijoillemme? Onko mielen päällä tänään jotakin erityistä jonka haluaisit jakaa kanssamme?
Muista laittaa lempilevy usein päälle, vanha tai uusi. Se tuo lohtua ja kannattelee. Ja katsoa kaikkia niitä mahtavia tv-sarjoja joita tällä hetkellä on tuotannossa jatkuvasti (viimeisimmät suosikkini ovat: Transparent seasons 1-3, Gypsy, Girls, Broad City ja Chewing Gum). Muista löysätä, hellittää, jättää väliin, unohtaa ja muistaa sopivassa itselle hyvässä tahdissa. Vaadimme itseltämme niin paljon – guilty as charged – itsestä huolehtiminen ei voi olla taas yksi suorittamisen laji vaan hidasta kuuntelua ja paluuta lempijuttujen pariin. Pus!
Kiitos ja kumarrus Astrid ja arvoisat lukijat. Nähdään syyskuussa Savoy-teatterissa!
Teksti: Anna Jauhola
Astrid Swan: From the Bed and Beyond
Savoy-teatteri la 9.9. klo 19. Liput Lippupisteestä.
Astrid Swan: laulu
Alina Toivanen:rummut, Mikael Hakkarainen: kitara, Johannes Salomaa: puhaltimet, Veli Kauppinen:basso.
Tekla Vály: videotaide
Jere Mönkkönen: valotaide
Yat Cheung: puvustus
Kommentoi