Tänäkin syksyisenä perjantaina Sami Pitkämöon treenannut bändinsä kera sunnuntain Tanssii tähtien kanssa –ohjelmaa varten. Ohjelma on pyörinyt MTV3:lla vuodesta 2006. Menossa on jo 11 kausi. Yleisö rakastaa ohjelmaa, mutta myös muusikko jaksaa olla innostunut.
”Se on niin monipuolista juttua, mitä siinä pääsee tekemään.”
Kappaleet voivat vaihdella Sinatrasta Katri Helenaan, Bon Jovista latinoon.
”Meillä on siinä mielessä hieno ryhmä että kaikki hallitsevat useimpia soittimia.Osaaminen ei lopu kesken, Pitkämö kehuu kymmenhenkistä orkesteriaan.”
Pitkämö paitsi johtaa orkesteria, myös laulaa ja soittaa. Toinen vakiosolisti on Johanna Försti, jonka kanssa yhteistyöon sujunut jo vuosituhannen alusta. Oman mausteensa siihen tuo pohjalaisuus. Molemmat ovat Etelä-Pohjanmaalta, Pitkämö Kauhajoelta, Försti Evijärveltä.
Pohjalainen ihminen on Pitkämön mukaan hyvin suora, joskusliiankin rehellinen kommentoinnissaan. Ja malttamaton, millaiseksi Pitkämö kuvailee myös itseään, mikä on vaikea uskoa päällepäin hyvinkin rauhallisenoloisesta miehestä.
”Se on se pohjolainen luonne, asiat joko tehdään hetitai ei ollenkaan. Ei jäädä miettimään asioita.”
Tämä näkyy myös yhteistyössä Förstin kanssa. Märehtimään ei jäädä, vaan asioista päätetään nopeasti. Mennään intuitiolla.
Itsepäisyyttäkin löytyy, Pitkämö myöntää.
”Pohjalaisella on sellainen itsetunto-ongelma, että sitä ongelmaa ei ole.”
Jo 25 vuotta Helsingissä asunut Pitkämö sanoo osaavansa jo naureskella näille pohjalaisille stereotypioille.
”Ne ovat oikeasti olemassa. Joka kansalla ja maakunnalla on oma luonne”, hän sanoo.
Pasuuna, maailman hienoin soitin
Pitkämö on monilahjainen muusikko ja laulaja, jonka repertuaariin kuuluu useamman instrumentin hallinta. Soittimista rakkain on pasuuna, jota hän alkoi soittaa jo kymmenvuotiaasta, samoin kuin kitaraa.
Hän tunnustaa näkevänsä ”pasuunaunia”, ei koskaan ”kitaraunia”. Unessa Pitkämöpuhaltaa pasuunaan ja ihmiset hurraavat. Tällaista ei hänen mukaansa tapahtuisi oikeassa elämässä, koska pasuuna ei ole mediaseksikäs soitin, se ei vetoa massoihin.
”Valitettavasti, sillä mun mielestä se on maailman hienoin soitin. Se on kuitenkin Raamatussa mainittuinstrumentti, se on ollut jo vuosituhansia olemassa.”
Muusikolta kysytään usein mikä on suosikkigenre. Hän epäröi vastata kysymykseen. Maku muuttuu iän myötä ”vähän kuin ruuan suhteen”. Sen sijaan hänellä on lempibiisejä. Esimerkiksi Billy Strayhornin Lush life on kappale, josta tulee aina hyvälle mielelle. Duke Ellingtonin kakkosmies sävelsi ja sanoitti laulun vain 16-vuotiaana. Lapsilahjakkuuden”mestariteoksesta” tuli Pitkämön mukaan jazzstandardien standardi. Strayhorn oli musta ja kaiken lisäksi homoseksuaali, aikana jolloin se oli vielä rikos Yhdysvalloissa
”Voin kuvitella, että hänen elämänsä ei ollut helppoa.Ja sitten hän onnistuu kirjoittamaan kappaleen, joka saa mut aina kyynelehtimään.”
Kauriinmetsästäjä-elokuvan tunnusmelodia, Cavatina, on toinen kappale, joka saa Pitkämön herkistymään.
Borta Beast heittää aivot naulakkoon
Viime vuosi oli Pitkämölle ennätysvauhdikas, Suomen satavuotissynttärit poiki runsaasti keikkoja. Mutta hyvin on tänäkin vuonna riittänyt töitä. TV:n lisäksi Pitkämö onkirjoittanut paljon sovituksia. tehnyt keikkaa yrityksissä, ollut solistina jajohtanut erilaisia orkestereita. Oma Sami Pitkämö Orkesteri on esiintynyt myös tv studion ulkopuolella. Quintetti eli bändinviisihenkinen versio aktivoituu loppuvuodesta
Pikkujoulukausi on erityisen hyvää aikaa muusikoille. Pitkämöä ei haittaa, vaikka joku firman pikkujouluissa innostuisi maistissa huutelemaan välihuomioita orkesterille. Aina on keikoilla ollut mukavaa. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmia, eikä tule olemaankaan, hän vakuuttaa.
”Soitetaan semmoista musiikkia kuitenkin, mikä vaatii vähän interaktiota.”
” Mä kutsun itseäni muusikoksi enkä taiteilijaksi. Jos joku haluaa huutaa, voin lähteä kilpailemaan sen kanssa. Mulla on mikrofoni, niillä ei ole.”
Helsingin On the Rocks –klubilla Pitkämön ja kumppanit voi bongata Borta Beast –bändissä.Yhtye on tavallaan jatkoa Hemma Beastille, joka lopetettiin 2016, kun yhtyeenrumpali Zarkus Poussa menehtyi äkillisesti.
BortaBeastin meininki on Pitkämön mukaan musiikillinen vastine improvisaatioteatterille. Mitään biisejä ei ole etukäteen sovittu, ja yleisösaa huudella mitä se haluaisi kuulla. Välillä joku bändistä alkaa soittaajotain johon muut tulevat mukaan.
”Se jos joku on hauskaa. Se on aivot naulakkoon hommaa.”
Mitään tyyliä ei ole, vaan meno on ”täysin tyylitöntä”.
”Ollaan soitettu trashmetallista fuusiojazzin kautta melkein semiklassiseen niillä keikoilla. Ainoa mikä siinä yhdistää on täydellinen itsekritiikittömys. Ei hävetä mitään”, Pitkämö hekottelee.
Vaikka muusikko sanoo nauttivansa suunnattomasti työstään, varjopuoliakin toki on.
”Pahimmassa tapauksessa työpäivät venyvät tosi pitkiksi.”
Esimerkiksi Tanssii tähtien kanssa -ohjelman lähetyspäivät venyvät paljon yli 12-tuntisiksi. Ennen illan ohjelmaa tiimi kokoontuu studiolle kello 9 aamulla. Kotonaan Töölössä Pitkämö herää jo puoli kuudelta.
”Se on pakko, koska puoli kymmeneltä pitää laulaa korkealta ja kovaa, ja ääni pitää herättää ennen sitä”.
Päivä päättyy vähän yhdeksän jälkeen, kun illan viimeiset biisit on soitettu.
Intohimoinen pohjalainen
Pitkämön instagram-tilin profiilissa lukee ”muusikko, penkkiurheilija, rakastaja”. Mitäs tämä tahtoo sanoa?
”Mä rakastan asioitaja ihmisiä. Olen hyvin intohimoinen, ehkä sekin on yksi pohjalainen piirre. Suhtaudun intohimolla asioihin oli se sitten musiikki, jalkapallo tai Koskenkorvaviina, ihan sama mikä asia se on.”
Pitkämö tunnustaa avoimesti myös idolisoivansa ihmisiä, näin on ollut lapsesta asti.
”Joka päivä tulee ihmisiä, joita vo ikatsoa ylöspäin.”
Jalkapallofanin suurin idoli on tällä hetkellä Lionel Messi. Naisista Pitkämön ”kestoidoliksi” on noussut Anna-Maria Kähärä.
”Hän on nerokas musiikintekijä ja ihminen.”
Vapaa-aikanaan PItkämö sanoo kuuntelevansa musiikkia ”aivan liian vähän”. Mieluiten hän laittaa jonkun vanhan,hyvän vinyylin soimaan kotonaan.
– Rakastan vinyylin soundia.
Ääni on paljon pehmeämpi, orgaanisempi kuin digitaalisessa toistossa, Pitkämö kuvailee. Rahinakaan ei haittaa.
Pitkämö harmittelee, että tuli ”typeryksessään” 90-luvulla opiskeluaikoina myyneeksi levykokoelmansa kun tarvitsi rahaa. Tärkeintä nykyään ei kuitenkaan ole määrä, vaan se, että on muutamia tärkeitä levyjä, joihin voi aina palata.
Mutta muusikolle tärkeää on myös hiljaisuus. Iän myötä korvatkin väsyvät. Vielä kymmenenvuotta sitten keikan jälkeen piti heti laittaa jotain musiikkia soimaan. Nyt korvat kaipaavat välillä rauhaa.
”Se on ihan samakuin urheilijoilla, että pitää palautua.”
Pitkämön mukaan muusikoiden ongelmana on, että kun kuulee musiikkia sitä alkaa heti analysoida. Jos silloin sattuu olemaan seurassa, ei pysty keskittymään ihmisten kanssaseurusteluun, kun huomio kiinnittyy musiikkiin.
”Nyt olen onneksioppinut sen, ettei kaikkea musiikkia tarvitse rekisteröidä, jos se soi jossaintaustalla. Voi keskittyä ihmisiin ja se on itse asiassa paljon mukavampaa.”
Yleisö on erilaista joka maassa
Kotimaan lisäksi Pitkämö on keikkaillut paljon ulkomailla, aina Etelä-Afrikkaa ja Australiaamyöten. Lokakuussa hän esiintyy Singaporen matkailumessuilla triona Heini Ikosen ja Mikko Mäkisen kanssa. Paikalla he ehtivät olla vain kolme päivää, sitten pitää taas rientää tekemään Tanssia tähtien kanssa. Kuitenkin PItkämön mielestä tällaiset keikat ovat mukavia.
”Se on kiva pieni breikki kaikesta muusta.”
Ulkomaan keikkoja hän pitää mahtavina, koska niistä saa uutta perspektiiviä. Yleisö kun on jokamaassa erilaista. Ei huonompaa tai parempaa, vaan erilaista, hän korostaa.
Esimerkiksi Kiinassa yleisö osoitti vauhkona suosiotaan.
”Oli vaikea tajuta mikä tässä nyt näin hienoa oli. Sama juttu kun aikoinaan oltiin Kirgisiassa. Siellä jopa järjestysmiehet alkoivat tanssia ripaskaa kun me soitettiin.”
Toista on briteiss äja jenkeissä, joissa ihmiset ovat tottuneet kuulemaan länsimaista musiikkia, ja enemmän altistuneet sille.
”He eivät ota mitä tahansa vastaan. Pitää olla todella hyvä, että he piittaavat.”
Monissa kulttuureissa, kuten esimerkiksi Afrikassa yleisö ottaa soittajat omakseen ja lisää esitykseen oman juttunsa.
”Musiikissa hienointa on, että se on tanssin ohella ainoa universaali kieli, joka ei tarvitse sanoja.”
”Se yhdistää oikeastii hmisiä ja kansoja. Sen on esiintyminen ulkomailla mulle opettanut.”
” Ja mun mielestä sellainen maailma on hyvä maailma, jossa on paljon musiikkia.”
Savoyn uusivuosi:
Sami Pitkämön orkesteri solistinaan Johanna Försti
maanantaina 31.12. klo 19 Savoy-teatterissa
Kommentoi