Yleinen savoylaiset

Kulttuurituottaja Sampo Laurikainen etsii maailmanmusiikin uusia tuulia

Kuva

Savoy-teatterissa työskentelee kaksi kulttuurituottajaa, toinen heistä on Sampo Laurikainen. Kulttuurituottajat suunnittelevat Savoy-teatterin omatuotantoisia esityksiä sekä tapahtumia, jotka tuotetaan yhdessä muiden kanssa.

”Savoy-teatteri keskittyy maailmanmusiikin tuomiseen Suomeen, joten rakennamme joka kevääksi ja syksyksi maailmanmusiikki-ohjelmasarjaa”, Laurikainen kertoo.  Ohjelmasarjoja saatetaan rakentaa myös muista ns. mainstreamin eli valtavirran ulkopuolisista ohjelmistoista: ”Jazzista, bluesista, soulista, funkista uuteen sirkukseen tai sellaisiin esittävän taiteen alueisiin, joita kaupallinen puoli ei Suomeen tuo.”

”Esittelemme ohjelma-ajatuksia ja keskustelemme niistä johtajan kanssa. Viime kädessä johtaja päättää, otetaanko esiintyjä.”

Kulttuurituottajat tekevät tapahtumien budjetit sekä suunnitelmat käytännön toteutuksesta, markkinoinnista ja muusta yhdessä muun muassa tiedottajan ja teknisen henkilökunnan kanssa.

Uudenlaista ohjelmistoa etsimässä

Laurikainen tuntee paljon musiikin alan toimijoita, kuten agentteja ja managereita.

”Ajassa pysyminen on kaikkein vaikeinta. Pitää nähdä, mikä on kiinnostavaa juuri tässä ajassa ja pyrkiä etsimään uutta”, hän kommentoi työn haasteita.

”Välillä epäonnistutaan ja välillä onnistutaan”, Laurikainen kuvaa esiintyjien valitsemista. Tämän kevään ohjelmistossa on hänen mukaansa onnistuttu hyvin. Vuoden ensimmäinen omatuotanto, romanialainen torvisoittokunta Fanfare Ciocarlia, valittiin juuri Euroopan maailmanmusiikkilistan ykköseksi, ja toukokuussa konsertoiva Della Mae oli juuri Grammy-ehdokkaana. Maaliskuussa Savoy-teatteriin saapuva italialainen Canzoniere Grecanico Salentino taas valittiin viime vuoden parhaaksi Italian folklore-bändiksi.

Käytännön järjestelyitä ja keikkajännitystä

Mitä kaikkea tuottajan pitää tehdä, ennen kuin bändi esiintyy Savoyn lavalla?

”On neuvottelut sopimuksista, palkkioista ja kuluista. Pitää selvittää, mitä sellaista tekniikkaa he vaativat, mitä meillä ei ole”, Laurikainen selostaa. Käytännön järjestelyt kuten esiintyjien majoitus, lennot Suomeen, ruokailu ja takahuonetarjoilut ovat Savoy-teatterin vastuulla.

Tuottajat tekevät tiedottajan kanssa suunnitelman siitä, miten konserttia markkinoidaan. ”Mitkä ovat ne yleisöt, jotka kiinnostuvat tällaisesta, mitkä ovat ne tiedotusvälineet, joita nämä yleisöt seuraavat.”

Entä mitä tapahtuu itse keikkapäivänä? Laurikainen kertoo, että tuottajat ottavat bändin vastaan. He ovat aikatauluttaneet päivän. ”Miten bändi tulee tänne hotellilta, miten tehdään soudcheckit eli tekniset ratkaisut, miten takahuonetarjoilut on järjestetty, onko väliaikaa – kaikki sellainen on mietitty jo pitkän aikaa aikaisemmin.”

Keikkaa ennen jännittää aina vähän. ”Sitten jännitys laukeaa keikan aikana. Yleensä meillä kaikilla on keikan jälkeen vapautunut olo.” Keikan jälkeen bändi viedään vielä syömään, ja lopuksi bändin ja sen managerin kanssa puhutaan siitä, miten keikka meni.

Yhteistyötä ja mieleenpainuvia elämyksiä

Konserttien järjestäminen on Laurikaisen mukaan työtä, joka antaa paljon. Hän korostaa, että esitys ei ole yhdestä ihmisestä kiinni. Esityksen kokonaisuuteen vaikuttavat paitsi artistit myös koko henkilökunnan työpanos.

Laurikainen on työskennellyt musiikin parissa ensin omassa ohjelmatoimistossa ja sen jälkeen Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksessa.

”1979 aloitin oman ohjelmatoimiston, jossa myin rokkibändejä, esimerkiksi Dave Lindholmia, Tuomari Nurmiota ja Pelle Miljoonaa”, hän kertoo.

”Toinen puoli elämää on kulunut julkisella puolella eli Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksessa, joista vasta viisi viimeisintä vuotta olen toiminut täällä Savoyssa. Tätä ennen minulla oli erittäin suuri kunnia toimia kaupunkikulttuuriyksikössä, jonka tehtävänä on tukea kaupunginosien kulttuuriprojekteja ja asukkaiden omia ruohonjuuritason tapahtumia.”

Mieleenpainuvinta Savoy-muistoa kysyttäessä Laurikainen miettii ensin hetken.

”Olen saanut hyvin monissa erilaisissa konserteissa suuria elämyksiä.  Yksi kovimmista, joita olen koskaan nähnyt täällä, ovat ilman muuta Chaplinin tyttären Victoria Chaplinin ja hänen miehensä sirkusesitykset.”

Teksti: Anna Lindgren

Kuva: Henna Heikkinen

Kommentoi