Savoy-teatterissa vietetään Saamelaisten kansallispäivää 6.2.2020 kahden norjansaamelaisen artistin konsertti-illalla.
Kumpikin Savoyhin saapuvista artisteista, Torgeir Vassvik ja Elle Márjá Eira, ovat tehneet muutakin kuin musiikkia; esimerkiksi elokuvia ja teatteria. Monet muutkin saamelaistaiteilijat ovat laaja-alaisia: he tekevät esimerkiksi runoja, käsitöitä, performansseja, kuva- ja äänitaidetta. Se tekee saamelaistaiteesta monikerroksista. Vastaanottajan kokemus riippuu siitä, kuinka syvälle kulttuurin tunnusmerkkejä osaa lukea.
”Kaamos kuulostaa pimeältä, mutta todellisuudessa se on värejä täynnä.”
Saamelainen kulttuuri elää näennäisten vastakohtien railoissa, sitkeänä, tunnistettavana, täynnä elämää ja tunnetta. Kun luonnon kiertokulku määrittää kulttuurin elinkaarta niin voimakkaasti, ei ole ihmekään, että saamelaisessa taiteessa luonto on aina läsnä. Saamelaista kulttuuria ja mielenmaisemaa voi todella yrittää ymmärtää vain, jos ymmärtää luontoa, josta tulemme. Puumme eivät ole korkeita, mutta taivaamme ulottuu horisontin laidasta laitaan. Maastomme näyttää karulta, mutta se kuhisee elämää. Kaamos kuulostaa pimeältä, mutta todellisuudessa se on värejä täynnä.
Kuten maa, elinkeinomme, kielemme ja keskinäiset kanssakäymisemme ovat vuorovaikutteisessa kierrossa, niin myös itseilmaisumme hyödyntää kulttuuriamme kokonaisvaltaisesti. Musiikkiesityksessä lähes yhtä tärkeässä roolissa itse musiikin kanssa voi olla tapa, jolla kappale esitetään. Perinteiset käsityömme taipuvat yhtä helposti taideteoksiksi kuin ne palaavat takaisin käyttöesineiksi. Elokuvamme vilisevät historiallisia symboleita, viittauksia menneisiin haasteisiin ja voittoihin. Tunnistettavin saamelainen kulttuuripiirre on kansanpukumme ohella kuitenkin joiku.
”Tunturin sylissä on saamelaisen turva.”
Joikumme voivat kuulostaa vain eräänlaiselta laululta. Kulttuuria lukeva kuitenkin ymmärtää, että jokainen joiku kantaa mukanaan merkitystä, kuten kunnioituksen tai kaipauksen osoituksen ihmistä, luonnonkappaletta tai paikkaa kohtaan.
Saamenmaalla on useita joikuja, jotka tunnetaan laajalti. Saamelaisten kansallisjoiuksi vastikään ehdotettu Nils-Aslak Valkeapään Sámi eatnan duoddariid lienee niistä tunnetuin. Sanoituksissaan Valkeapää kuvaa Saamenmaata kylmäksi ja karuksi, mutta muistuttaa myös, että tunturin sylissä on saamelaisen turva.
Saamelainen kulttuuri ja sitä harjoittava kansa ovat olleet pitkään näkymättömissä. Sitä lasikattoa murretaan nyt uutterasti, niin poliittisesti kuin kulttuurisesti.
Saamelaisten kansallispäivä, sámi álbmotbeaivvi, lähestyy hurjaa vauhtia. Olen kovin ylpeänä seurannut, miten pääkaupungin tapahtumatarjonta juhlapäivänämme on hiljalleen lisääntynyt. Saamelaiskulttuuria voi nyt nähdä, kuulla ja kokea, poliittisista keskusteluista aina konsertteihin asti. Saamelainen taide ja musiikki ovat olleet viime vuodet kovassa nosteessa pohjoismaisten valtaväestöjen parissa. Ajattelen toiveikkaasti, että tämä kehitys on polku kohti maailmaa, jossa toistemme kulttuurien kohtaaminen ja niistä nauttiminen on itsestäänselvyys.
Teksti: Petra Laiti
Elle Márjá | Vassvik Savoy-teatterissa torstaina 6.2.2020 klo 19
Saamelaisten kansallispäivä
Liput 15-67 e tästä linkistä: https://bit.ly/36aH5IO
Kommentoi