Yleinen savoylaiset

Savoyn ilotulitus

Dallapé Savoy-teatterissa 31.12. klo 19
Dallapé Savoy-teatterissa 31.12. klo 19

Uuden vuoden aattona sukkia Savoyssa pyörittää Dallapé. Euroopan pitkäikäisin viihdeorkesteri on hassuttanut ja koskettanut 20-luvulta asti ja tuonut kansakunnalle riemua synkkien ja vaikeidenkin aikojen läpi. ”Nyt teemme uuden, iloisen vuoden ja hyvän mielen konsertin”, kuvailee laulusolisti Juha Hostikka.

Juhan lisäksi solisteina lavalla nähdään Mari Palo sekä Aili, Heini ja Tuuli Ikonen. ”Eikä Olavi Virtaa voi sivuuttaa!” Juha lisää listaan menneisyyden solisteista ehkä tunnetuimman. ”Hän antoi orkesterille kallisarvoisen perinnön, jota kannamme ilolla mukanamme.”

Dallapén perinnössä kuuluu myös idän  ja lännen kohtaaminen.

Kun kaunosieluisten kappaleiden maailmaan sotien välissä rynnisti letkeämpi huumori ja svengaava rytmi, päästiin vastustamattomaan yhdistelmään. Dallapén suosio yli vuosikymmenten on ollut täysin poikkeuksellista ja resepti toimii edelleen.

Moni ikivanha hitti on hulvattoman hauska ja ehkä juuri siksi niitä aikoinaan pyrittiin myös vähättelemään. Tänään ne ovat virkistävä tuulahdus vuosikymmeniltä, jossa osattiin kaihomielen rinnalla laittaa vähän ranttaliksikin. Ne kuvastavat ihmisen halua saada sekä sokeria että suolaa.

Yksi tällainen on Bim bam bulla, harvoja uudempia julkaistuja Dallapén videoita. Sitä kuunnellessa alkaa väkisinkin naurattaa. ”Tekisimme mielellämme enemmänkin uusia videoita vanhoista tanssihiteistä, mutta yhteisiä aikoja on vaikea löytää,” kertoo Juha.

Savoyssa kuullaan eri vuosikymmenillä rakastettuja suosikkeja.

”Tanssia saa”, Juha lupaa. ”Vaikka tuolilla seisten, kun lattiatilaa ei ole. Paljon vakavampaa on tanssihalun pihtaaminen, siihenhän voi vaikka kuolla!”

Dallapén vuosi 2014 on mennytkin väkeä hetkuttaen. ”Mukavaa päättää kiva vuosi Savoyssa”, Juha lopuksi lisää. ”Ensi vuonna on 90-vuotisjuhlamme merkeissä kaikenlaista mukavaa suunnitteilla, mutta uusivuosi on viimeinen mahdollisuus nähdä meidät 89-vuotiaina.” Tätähän ei pidä hukata!

Teksti Aino Halonen

Kommentoi