Viime maaliskuusta lähtien ranskalainen Cedric Delon on työskennellyt oppisopimuksella Savoy-teatterissa. Stadin ammattiopiston media-assistentin koulutukseen kuuluu näyttämön ääni- ja valotekniikkaa, videointia, valokuvausta ja somea. Eniten Cedriciä kiehtoo valotyöskentely.
”Pidän paljon visuaalisista jutuista ja valon kanssa leikkimisestä. Minulla on paljon ideoita, mutten vielä tiedä miten ne toteutetaan käytännössä. Haluan oppia vielä paljon, paljon lisää.”
Savoyssa Cedric tykkää erityisesti siitä, että ohjelmiston kirjo on runsas.
”On musiikkiteatteria, operettia, klassista, jazzia, poppia ja tunnettuja artisteja. Paletti on todella laaja”, itse lähinnä klassisen musiikinoopperan ja jazzin ystäväksi tunnustautuva mies sanoo.
Myös tuotannon ja tekemisen organisointi saa häneltä kehuja.
”Työskentely täällä on miellyttävää kun tietää aina mitä tehdään ja asiat on hyvin organisoitu. Myös opiskelun kannalta tämä on erittäin hyvä paikka.”
Vielä muutama vuosi sitten Cedric ei olisi osannut arvata, että tulevaisuuden työ löytyykin teatterimaailmasta. Hän oli nimittäin ammatiltaan leipuri.
Paukkupakkasessa Suomeen
Cedric Delon syntyi 37 vuotta sitten Lounais-Ranskassa, Brive-la-Gaillardin kaupungissa, parisataa kilometriä kilometriä Toulousesta. Jo kahdeksanvuotiaana hän haaveili leipurin urasta.
”Isoisäni, joka oli muurari, rakensi itse taloonsa leivinuunin. Ihailin suuresti, miten hän leipoi siinä leipää. Minä leikin, että tyyny on taikina ja muotoilin siitä oman leipäni.”
Niin Cedric kouluttautui leipuriksi. Työskenneltyään ensin Ranskassa, Kanadassa ja Ukrainassa hän halusi vielä nähdä maailmaa. Jonnekin pohjoiseen, missä ilma olisi raikkaanviileää. Ja sitä saa, mitä tilaa! Työpaikka löytyi kaukaa Suomesta, helsinkiläisestä leipomosta, joka valmisti ranskalaista leipää.
” En tuntenut Suomea, en ollut kuullut puhuttavankaan maasta. Tiesin vain, että se on pohjoisessa.”
Joulukuussa 2010 Cedric muutti Suomeen. Se talvi oli ennätyskylmä.
”Päällimmäisenä on jäänyt mieleen lumi. Sitä oli hirveästi joka paikassa.”
Cedric tykästyi heti Suomeen. Hän sanoo viihtyvänsä täällä paljon paremmin kuin Ranskassa.
”Ihmiset ovat täällä rehellisempiä. Se näkyy heidän reagoinnissaan ja käytöksessään. He eivät yritä hyötyä sinusta.”
Myös työskentelyilmapiiri on Cedricin mielestä Suomessa avoimempi, ihmiset kommunikoivat enemmän keskenään ja puhuvat asioistaan.
”Ranskassa teit hommasi ja olit hiljaa. Siellä työpaikoilla on myös hierarkisempaa kuin täällä.”
Synnyinmaastaan Cedric sanoo kaipaavansa enää ystäviään Toulousessa, ja tietysti veljiään ja siskoaan. Alussa hän ikävöi ranskalaista ruokaa. Erityisesti kaikkea, mitä nimitetään charcuterie´ksi: kylmiä lihaherkkuja, kinkkuja, artesaanimakkaroita, pateita…
”Mutta loppujen lopuksi on täälläkin hyvää ruokaa, vaikka se onkin paljon kalliimpaa.”
Lapsuuden unelmahomman Cedric joutui jättämään lopullisesti, kun allergia iski. Leipurintyöt saivat jäädä ja tilalle tuli teatterityö. Valinta tuntui luontevalta, koska jo nuorena musiikkia rakastava poika oli ollut viikonloppuisin avustamassa konserttien järjestämisessä.
Cedric harrastaa musiikkia myös vapaa-aikanaan.
”Soitan vähän kitaraa ja hitusen pianoa”, hän kertoo vaatimattomana.
Hän laulaa myös kuorossa, Hämäläis-Osakunnan Laulajissa. Siitä hän on selvästi innostunut.
”Se on hyvä kuoro, ollaan tehty oopperaakin.”
Viime elokuussa kuoro esiintyi Bellinin Normassa Espoon Sellosalissa.
”Se oli aivan mahtavaa.”
Teksti ja kuva: Sari Saloranta
Kommentoi