Jazzlaulaja Aili Ikosen uusi levy Suru ei oo suora viiva julkistetaan Savoy-teatterin konsertissa 3. syyskuuta.
”Levyn sanoitukset syntyivät monista eri tunnelmista”, Ikonen kertoo. ”Tarinat jäävät auki. Ne ovat tuokiokuvia. Kuin akvarellin värejä.”
Yhteen levyn kappaleista Ikonen sai inspiraation katsellessaan ulos ikkunasta. Valonsäde heijastui keväisen kirkkaana, ja ikkunassa näkyi hieman pölyä talven jäljiltä.
”Matka henkisestä marraskuusta kevään toivoon. Luottamusta tulevaan ja kesään”, Ikonen kuvailee levyn tunnelmaa.
”Luonto inspiroi minua valtavan paljon. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin”, hän naurahtaa.
Levyn kappaleet kuvaavat lohtua, luottamista, luopumista ja elämälle antautumista. Suuria teemoja. Ikonen ei hae kappaleillaan konkreettisia tilanteita. Yksittäisiä aihepiirejä hän ei edes koe tarpeelliseksi nimetä.
Uudelle levylle syntyi useita lauluja valosta, varjoista ja harmaan eri sävyistä. Laulut kertovat antautumisen elämyksestä ja irti päästämisestä. ”Matkaa, henkisessä mielessä”, Ikonen kuvailee.
Ikosen oman elämän tapahtumat ovat vaikuttaneet laulujen syntyyn. Luopumiset ovat luonnollinen osa elämää. Ikonen tuntee kiitollisuutta siitä, että perusasiat ovat hänellä hyvällä mallilla. On ihana perhe ja läheisiä ystäviä.
Sanoittamisessa hän ei käytä mitään yhtä tiettyä metodia. ”Käytän riimejä ja paljon kielikuvia. Luontovertauksia, joilla on myös toinen merkitys kuin luonto.”
Teoksen ydinidea syntyy usein hetkessä, siltä istumalta. Työprosessissaan Ikonen hyödyntää mentaalisia vertauskuvia. Mindmap-henkisesti hän kokeilee erilaisia yhdistelmiä. Lisää, ottaa pois ja sekoittaa keskenään materiaalin eri osia.
Hän lähtee usein liikkeelle tekstistä. Tosin joskus käy niinkin, että melodia alkaa soida päässä ensin.
”Parhaimmillaan kokonaisuus on orgaaninen. Teksti ja musiikki muotoutuvat samaan aikaan”, Ikonen pohtii. Silloin teos syntyy kuin itsestään, ei pakottamalla.
Ikonen kiittää yhtyeensä taitavaa kokoonpanoa. Luottoryhmää, jonka kanssa hän on tehnyt yhteistyötä jo lähes kymmenen vuoden ajan. Erityisesti basisti ja sovittaja Mikko Pellinen on vaikuttanut tuotantojen lopputuloksiin paljon.
Elämä musiikin matkassa
Ikonen on kotoisin Korpilahdelta, viisilapsisesta perheestä. Musiikki on ollut hänen elämässään läsnä pienestä pitäen.
”Vanhempani ovat aina olleet aktiivisia musiikin saralla. He kannustivat meitä lapsia, ja musisoimme kotona paljon. Musiikki oli meille aina positiivinen tapa olla.” Kaikki viisi lasta päätyivätkin musiikin ammattilaisiksi.
Lukion jälkeen Ikonen aloitti opinnot Jyväskylän ammattiopiston pop-jazzlinjalla. Opiskelu kauempana kotoa ei mullistanut nuoren muusikon arkea. ”Olen tottunut pienestä pitäen ramppaamaan edestakaisin sitä reittiä”, hän kertoo. Nämä opiskeluvuodet tuntuivat pehmeältä laskulta omaan kotiin ja elämään. Vanhempien tukeen saattoi aina luottaa.
Suurempi muutos oli edessä, kun Ikonen muutti Helsinkiin vuonna 2004. Pääkaupungissa häntä odottivat jazz- ja kansanmusiikin opinnot Sibelius-Akatemiassa.
Ei turhia rajoja
Ikonen kertoo olevansa luonteeltaan toisinaan varovainen. ”Olen saanut räväkkyyttä veljeltä ja ystäviltä. Olen jopa hieman yllytyshullu, mikä on johtanut uusiin asioihin elämässä.”
Muusikkona hän on pyrkinyt välttämään profiloitumista mihinkään tiettyyn musiikkilajiin. ”Olen kiinnostunut monenlaisista tyyleistä ja seilannut eri lajien välillä.”
Lisämaustetta taiteilija on saanut tanssista, lapsuuden harrastuksesta. ”Tykkään jorata kotona edelleenkin.”
Ikonen toteaa muusikon ammatin varjopuoleksi sen, että säännölliset harrastukset jäävät aikataulujen vuoksi herkästi pois. Tunti kerran viikossa voi olla hankala järjestää.
”Rytmi ja ilmaisu ovat silti aina kehossani. Myös laulaminen on kehollista”, Ikonen toteaa.
Korona-aika vaikutti paljon Ikosen elämään. Työkeikkoja peruuntui. ”Ensimmäistä kertaa elämässä tuli tunne, että olenkohan tyhjän päällä. Se oli aluksi shokki.”
Pikkuhiljaa elämä on valoistunut kaikilla tavoin. ”Kunhan vaan korona selätetään.”
Aili Ikosen levynjulkistamiskonsertti Savoy-teatterissa 3. syyskuuta klo 19.
Teksti: Sanna Heikkilä
Kommentoi