Valaistusmestari Simo Sajama istuu rennosti Savoy-teatterin taiteilijalämpiön kulmasohvalla. Eläkepäiviin on haastatteluhetkellä vain parisen viikkoa aikaa.
–Ei eläköityminen tunnu oikeastaan miltään. Ei tätä vielä ihan pysty hahmottamaan. Työstäni olen nauttinut ja hommat hoitanut, mutta olen alusta pitäen selkeästi tiedostanut, että eläkeikä koittaa aikanaan, Sajama toteaa hymyillen.
Työskentely Savoy-teatterissa alkoi vuonna 1987 – eli heti, kun Savoy liitettiin osaksi Helsingin kaupungin kulttuuritoimea.
-Olin opiskeluaikoina Annantalolla iltavahtimestarina. Eräänä ehtoona sahailin näyttelytelineitä vannesahalla, kun Arto ”Huli” Hulkko tuli juttusille, ja pyysi minua näyttämöjärjestäjäksi Savoy-teatteriin. Ajauduin teatterihommiin ihan pystymetsästä.
Kuvassa teknistä henkilökuntaa: ylärivissä vasemmalta Pyry Räty, Kati Jaura, Antti Vanhanen ja Eero Löyttyjärvi, alhaalla Antti Kenkkilä ja Simo Sajama
Simon ensimmäinen työrupeama Kasarmikadulla kesti kymmenen vuotta. Pian seurasi kolmen vuoden etsikkoretki Kemin kaupunginteatteriin.
-Kemissä oli tosi erilaista, ihmisiä myöten. Vaikka aluksi kaikki tuntui todella viehättävältä, alkoi viimeisen vuoden aikana tulla jo kova hinku takaisin etelään. Mutta Kemin-aikaa en kyllä vaihtaisi pois! Paljon tuttujakin jäi tuolta jaksolta: muun muassa avopuolisoni.
Savoyn- ja Kemin-pestien lisäksi Simo on tehnyt lukemattomia tuurauksia ja pistokeikkoja myös muun muassa Stoaan, Malmitaloon, Vuotaloon, Kanneltaloon ja Caisaan.
– Olen kokenut voimakkaasti olevani nimenomaan Helsingin kaupungin kulttuuritoimen palveluksessa. Olen todella etabloitunut tähän työhön, ja näen myös Savoy-teatterin vahvasti osana Helsingin kaupungin kulttuuritoimintaa. Kannatan yhteistyötä ja synergiaa. En ole missään nimessä minkäänlaisen eriyttämisen puolella.
Simon 60-vuotismaljat Savoy-teatterilla
Kun Sajamalta tiedustelee mieleenpainuvimpia Savoyn tuotantoja, vastaus on tyhjentävä:
-Näitä on noin 723. Mahdotonta alkaa eritellä! Minun hommani on etenkin viime vuosina ollut enimmäkseen fyysistä ja toteuttavaa, joten esiintyjien hankalammat toiveet ovat olleet pitkälti tuotannonsuunnittelijan päänvaiva. Ajoittain näytäntökaudet ovat varsin hektisiä, jopa kolme-neljä esitystä viikossa. Suhtautumiseni työntekoon on ollut aina hyvin pragmaattinen, eikä minulla ole ollut varsinaista kunnianhimoa tai sen suurempia tavoitteita. Tämä on joskus saattanut ärsyttää joitakin ihmisiä.
Mielenkiintoinen periodi oli pandemia-aika, kun kulttuuritilaisuudet olivat tarkan syynin alla ja jopa peruttu kokonaan. Silloin Sajama ilmoittautui vapaaehtoistyöntekijäksi koronajäljitykseen. Työpisteellä Kallion virastotalossa vierähti kolmisen kuukautta.
-Oli melkoisen kiusallista soitella tuntemattomille ja udella heidän henkilökohtaisista menoistaan. Pääsääntöisesti ihmiset olivat oikein mukavia ja ymmärtäväisiä, mutta jotkut vihamielisiäkin. Osa puheluista oli kuin sketseistä. Seuraavana vuonna olin Laakson sairaalan koronaosastolla ihan hanttihommissa täyttämässä kaappeja ja viikkailemassa pyykkejä.
Työtehtävissä Espan lavalla Simon kanssa Satu Alanko-Rautamaa ja Sari Huotari
Entä mitä tuleva eläkeläinen jää kaipaamaan työajoiltaan?
-Palkkaa! No, hyviä työtovereita toki myös. Eläköitymisen lisäksi elämään mahtuu niin paljon muitakin valtavan suuria ja tärkeitä asioita. Merkittävä virstanpylväs tämä toki on: mielenkiinnolla odotan, miltä alkaa tuntua. Ja ainahan tänne pääsee moikkaaman vanhoja työkavereita! Ehdottomasti aion tulla katsomon puolellekin. Hyvä ja hyvin tehty musiikki säväyttää aina – etenkin juuri Savoyn kaltainen, valtavirran ulkopuolelle keskittyvä ohjelma. Muun muassa jazz kiinnostaa minua suuresti.
Kuva Jussi Aalto
Eläkkeellä aion alkaa kalastaa. Asun puoliksi Lohjalla ja puoliksi Antskogissa Raaseporissa, ja kummastakin löytyy hyvät kalavedet. Verkko-ostokset ovat jo työn alla! Siika ja kuha maistuvat, mutta lempikala on tasan se, mikä verkkoon sattuu tarttumaan.
Joku matkakin voisi olla mukava. Haluaisin lähteä tapaamaan tuttujani ja rentoutumaan Espanjaan, Pyreneiden juurelle. He asuvat 1600-luvulta peräisin olevassa pienessä kylässä, joka autioitui 1950-luvulla. Nyt koko paikassa asuu vain seitsemän ihmistä.
Nikolaos Kolomvakis, Päivi Loponen-Kyrönseppä, Simo Sajama ja Pilvi Hokkanen
Simon ensimmäinen tuotanto Savoyssa oli Helsingin juhlaviikkojen avajaiskonsertti elokuussa 1987 ja viimeinen stand-up-koomikko Maksim Galkinin esitys nyt syyskuussa 2023.
Ensimmäisen työillan tietoja toimiston arkistoista kaivellessa löytyi Seppo Heikinheimon 28.8.1987 Helsingin Sanomiin kirjoittama artikkeli. Sen alku kuuluu tiivistetysti näin:
”Savoy-teatterin ”sisäänsoitto”
Tilaisuuden luonteesta johtuen Helsingin juhlaviikkojen avajaiskonsertin pääosassa oli sali, ei esiintyjä eikä sävellyskään. Kuultiinhan monikäyttösaliksi muuttuneessa Savoy-teatterissa nyt ensimmäisen kerran musiikkia.
On jotenkin merkillistä, että sellaista rumaa entistä elokuvateatteria kuin Savoyta tarvitaan Helsingin eri taiderientoihin niin kovasti, että sali on ilman mitään markkinointia varattu jo jouluun saakka.”
Sajama on huvittunut.
-No, tuohan on jo liki 40 vuoden takainen, kärkevä näkemys. 1980-luvun lopulla salilla ei ollut ikää kuin viitisenkymmentä vuotta, ja tila saattoi näyttäytyä vain vanhanaikaisena ja kuluneena. Toki tuon jälkeen kaikki näyttämörakenteetkin ovat muuttuneet kutakuinkin sataan kertaan. Mutta ei sali ruma koskaan ollut!
Hienoimpina muistoina uraltaan Simo mainitsee työpaikan retket, matkat ulkomailla ja kotimaassa sekä yhteiset illanvietot. Myös isomman porukan tyhy-päivät ovat jääneet mieleen: kaikenlainen yhdessä oleminen ja tekeminen on aina ollut mukavaa.
Simoa jäädään kaipaamaan!
Tyhy-päivä elokuussa 2023
KUKA?
SIMO SAJAMA, synt. 1959
TYÖ: Savoy-teatterin näyttämöjärjestäjä ja valomies vuosina 1987-1997 ja valaistusmestari 2001-2023
KOULUTUS: Vääksyn lukio 1975-1978, Helsingin yliopisto 1980-1986 (pääaine yleinen historia, lisäksi laajasti humanistisia tieteitä), Metropolia Ammattikorkeakoulu 2008-2014 (esitys- ja teatteritekniikan medianomi)
KOTIPAIKKA: Lohjalla ja Antskogissa avopuolison ja koiran kanssa
HARRASTUKSET: lukeminen, pian myös kalastus
VOIMAELÄIN: oma koira Vappu
Savoy-teatterin henkilökunnan retki Isosaareen
Kommentoi