Yleinen savoylaiset

Savoy-teatteri suosittelee; 2000-luvun musiikkielokuvia, osa1


Monella on nyt hyvää aikaa istua television äärellä ja katsella elokuvia. Tässä ajankuluksi joukko 2000-luvulla valmistuneita musiikkielokuvia jotka ovat syystä tai toisesta tehneet minuun vaikutuksen. On ehkä syytä huomauttaa, että listalta löytyy ainoastaan näytelmäelokuvia. Dokumenttien mukaan ottaminen, kun olisi paisuttanut listan aivan mahdottomaksi. Niitä kaipaavia kehotan kääntymään suoratoistopalveluiden tai Yle Areenan puoleen. l

Kunkin elokuvan ohessa on maininta, mistä vuokra- tahi suoratoistopalvelusta elokuvat ovat löydettävissä. Jottei katsottavaa tulisi kerralla liikaa, olen jakanut suositukseni kahteen osaan. Palaamme asiaan ensi viikolla. Nautinnollisia katseluhetkiä.

 8 Mile 2002 (Viaplay, Amazon Prime Video)

Epätasaisen uran tehneen, vuonna 2016 kuolleen ohjaaja Curtis Hansonin uran huippukausi ajoittui vuosiin 1997 – 2005. Noin vuosina hän ohjasi neljä hyvin erilaista elokuvaa; L.A.Confidential, Wonder Boys, 8 Mile ja In Her Shoes, jotka kaikki ansaitsevat uusintakatselun.

Tässä ja nyt meitä kiinnostaa vuonna 2002 valmistunut Eminem elämäkerturi 8 Mile. Elokuva piirtää uskottavan kuvan nuoresta miehestä joka ponnistaa autotehtaalta yli 100 miljoonaa levyä myyneeksi koko maailman tuntemaksi artistiksi. 8 Milen pääosassa nähdään itse Eminem, jonka ainoaksi varsinaiseksi näyttelijäntyöksi elokuva on jäänyt. Elokuvan kuitenkin varastaa tässä eriomaista työtä tekevä Kim Basinger, päähenkilön alkoholisoituneena äitinä.

8 Mile piirtää uskottavan kuvan nuoresta miehestä joka ponnistaa autotehtaalta yli 100 miljoonaa levyä myyneeksi koko maailman tuntemaksi artistiksi. Rosoisen karhea 8 Mile on paitsi erään artistin tarina, niin myös kuvaus ajasta jolloin artistiuteen tarvittiin muutakin kuin viisukilpailuihin osallistumisa tai tubettamista, kuten tänä päivänä niin monesti tuntuu olevan asian laita.

Erikseen on mainittava elokuvan hieno käännös, josta vastasi Karri Miettinen alias Paleface, jonka rouheva suomennos antoi elokuvaan paljon lisäpontta.

Blinded by the Light 2019 (Viaplay, Elisa viihde, Amazon Prime Video)

Bruce Springsteen on ollut minulle tärkeä artisti. Olen ostanut uskollisesti hänen levyjänsä ja istunut kaikissa hänen suomen konserteissaan ja nauttinut joka hetkestä. Niinpä voin samaistua tämän elokuvan nuoreen päähenkilöön, jolla Springsteenin tekstit avaavat aivan uuden maailman.

On vuosi 1987. Täysi-ikäisyyttä lähestyvä, kirjailijan ammatista haaveileva Javed asuu tiukkojen pakistanilaisvanhempiensa kanssa Lutonissa. Kasvava työttömyys ja rasismi varjostavat nuorukaisen arkea. Elämä kulkee kohti hukkaputkea, kunnes luokkatoveri tutustuttaa Javedin Buce Springsteenin musiikkiin ja elämä saa yhtä äkkiä aivan uusia sävyjä.

Blinde by the Light on ihastuttava hyväntuulen aikuisuuteenkasvu elokuva. Mitään suuria oivalluksia elokuva ei ehkä tarjoa, mutta mukana on paljon tutun oloisia, lämpimän humoristisia arkisia tuokioita. Kaiken kruunaa tietenkin ”pomon” musiikki.

Blinded by the Light perustuu muuten tositapahtumiin. Sen pohjalla on 150 Springsteen keikkaa nähneen toimittaja Sarfar Manzoorin omaelämäkerrallinen kirja Greetings from Bury Park.

La La Land 2016 (Viaplay, Elisa viihde, Amazon Prime Video)

Damien Chazellen ohjaama ja käsikirjoittama La La Land on kertomus unelmista, rakkaudesta ja menestyksestä. Elokuvan pääparina nähdään Emma Stone ja Ryan Gosling, jotka esittävät uransa alkutaipaleella olevaa näyttelijää ja jazzpianistia. Vaan miten nuorenparin onnen käy toisen uran lähtiessä nousukiitoon?

La La Land on anteeksipyytelemättömän romanttinen elokuva. Se on kuviltaan unelmanomaisen kaunis ja kokonaisuutena viimeistä piirtoa myöten harkittu elokuva. Elokuva tempaa mukaansa heti ensimmäisessä kohtauksessaan. On aamu ruuhkaisella moottoritiellä. Autot juuttuvat paikalleen. Joku räplää radiota ja pian autojen ovet aukeavat ja kuva täyttyy laulavista ja tanssivista ihmisistä. Meno ei tämän jälkeen hellitä hetkeksikään vaan pitää katsojan otteessaan aina loppuun asti.

 La La Land on hattaran kepeä ja kaunis elokuva, kuin rakkauskirje vanhoille Hollywood musikaaleille joita ohjaajan voi kuvitella rakastavan intohimoisesti.

Mamma Mia 2008 (Netflix, Viaplay, C-more, Amazon Prime Video)

Muistan hyvin, kuinka skeptisesti alun perin suhtauduin tähän Abban musiikin ympärille rakentuvaan elokuvaan. Tuskin elokuva oli kuitenkaan alkanut, kun huomasin kasvoilleni leviävän leveän hymyn ja heittäytyväni täysillä tämän ihastuttavan hömpötyksen pauloihin. Tarina ei ole kummoinen, nuori Sophie yrittää äitinsä tietämättä selvittää isänsä henkilöllisyyden. Kaikki tapahtuu aurinkoisella, kauniilla kreikkalaisella saarella ja totta kai (anteeksi spoilaus) kaikki päättyy onnellisesti.

Ihastuttavinta elokuvassa on katsella näyttelijöiden täydellistä heittäytymistä. Osa heistä, kuten Meryl Streep, osaa oikeasti laulaa, osalla, kuten Pierce Brosnan, ei tunnu olevan siihen minkäänlaisia taipumuksia. Kaikki he kuitenkin laulavat ilolla ja riemulla, jota on yksinkertaisesti valloittavaa katsella. Tulee tunne, että kuvauksissa on ollut mukavaa ja tuo hyväntuulisuus tarttuu myös katsojaan. Kokonaisuuden tietysti kruunaa Abban kaikille tuttu musiikki, joka kuin varkain saa laulamaan tai vähintäänkin hyräilemään mukana.

Moulin Rouge 2001 (Viaplay, Amazon Prime Video)

Intohimoa, hellyyttä, vihaa ja kostonhimoa, siinä aineksia joista Baz Luhrmannin ohjaama musikaali Moulin Rouge, on tehty. Elokuva on suloinen sekamelska, jossa on aineksia niin oopperasta, Alexander Dumas nuoremman romaanista Kamelianainen, Henry de Tolouse Lautrecin elämästä, bollywood -elokuvista ja populaarikulttuurista

Tapahtumat sijoittuva 1800-luvun lopun Pariisiin ja pahamaineiseen Moulin Rouge teatteriin. Nuori viaton kirjailijanalku (Evan McGregor) saapuu kaupunkiin toteuttamaan itseään. Luonnollisesti hän ajautuu mukaan kaupungin yöelämään ja rakastuu Moulin Rougen kirkkaimpaan tähteen Satiniin (Nicole Kidman), jota kaikki muutkin miehet tavoittelevat. Seurauksena ei voi olla muuta kuin traaginen rakkaustarina.

Meno elokuvassa on todella hengästyttävää, vauhti ei pysähdy hetkeksikään, vaan jokainen hetki tuntuu vain kasvattavan tempoa. Jokainen vuorosana tuntuu sisältävän viitteen johonkin tuttuun lauluun tai vievän sellaiseen. Musiikki on tuttua, Bowieta, Queenia, Elton Johnia, Madonnaa, Nirvanaa jne.

Tämä värikylläinen, hengästyttävän menonsa alusta loppuun säilyttävä elokuva on suoraan sanoen jokaisen syytä nähdä edes kerran elämässään.

Baz Luhrman filmaa parhaillaan uutta elokuvaa Australiassa. Kyseessä on jälleen suurisuuntainen spektaakkeli. Aiheena on Elvis Presleyn elämä.  Elvistä esittää Once Upon a Time In Hollwyoodissa juuri nähty Austin Butler. Elviksen manageria Colonel Tom Parkerina puolestaan nähdään Tom Hanks. Muutama viikko sitten saimme lehdistä lukea Hanksin saaneen koronavirustartunnan, jonka johdosta kuvaukset jouduttiin toviksi keskeyttämään.

Teksti: Esko Rautakorpi

Kommentoi